Kaikki alkoi siitä, että Ulrica Taylor meni mukaan silloisen NVL:n (aikuisten oppimisen pohjoismaisen verkoston) kestävän kehityksen verkostoon. Siellä hän tajusi, miten kestävää kehitystä voidaan konkreettisesti edistää aikuisten oppimisen alalla.
– Nimenomaan verkostoon liittyminen sai minut innostumaan kaikesta siitä, minkä parissa nykyisin työskentelen. Loimme pohjoismaisen koulutuksen, jossa eri toimijat pääsivät vaihtamaan kokemuksia, syventymään haluamiinsa aiheisiin ja keskustelemaan parhaista käytännöistä, hän kertoo.
Bildningsalliansenin silloisena toiminnanjohtajana Ulrica toi verkoston ideat Suomeen ja alkoi toteuttaa niitä. Yksi ensimmäisistä hänen luotsaamistaan hankkeista oli Pohjanmaan kestävän kehityksen viikko. Sen innoittajana oli Västerbottenissa toteutettu vastaava tapahtuma, josta hän kuuli NVL:n (nykyisin NLL) kautta.
– Hanke alkoi kokeiluna mutta kasvoi nopeasti. Nykyisin kestävän kehityksen viikko on verkostohanke, jossa on mukana paljon tahoja – kuntia, yrityksiä, oppilaitoksia ja yhdistyksiä – ja se on peräti palkittu 4H:n kanssa tekemästään yhteistyötä. Viikosta on tullut maanlaajuinen tapahtuma, jota koordinoi maaseutupoliittinen KERÄ-verkosto. Olen iloinen, että tapahtuma on kasvanut niin isoksi.
Osaamisesta itää koulupuutarhoja
Ulrica Taylor on myös ollut mukana perustamassa koulupuutarhoja Mustasaaren kuntaan, jossa hän työskentelee pedagogisena suunnittelijana. Nykyisin kunnassa on neljä koulupuutarhaa, joista jokaisella on omat erityispiirteensä. Puutarhat ovat osa kunnan panostusta kestävän kehityksen oppimispolkuun, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu lukioon asti. Hanke on saanut rahoitusta muun muassa Interreg Aurora -ohjelmasta, ja viljelyn lisäksi puutarhoissa on kyse muustakin: ne toimivat pedagogisina keskuksina.
– Haluamme opettaa lapsille, mistä ruoka tulee, Taylor sanoo.
Stundarsin kotiseutumuseon puutarha houkuttelee ihmisiä pysähtymään. Karperössä tehdään yhteistyötä partion ja nuorisoseuran kanssa. Raippaluodon saaren uusi koulupuutarha taas sijaitsee perinteisellä sisäpihalla koulukeskuksen vieressä kunnan ostamalla tontilla, jossa on vanhoja rakennuksia. Taylorin omaan, Veikkaalassa sijaitsevaan puutarhaan on tekeillä niin kutsuttu learning hub. Kaikki tekeminen liitetään opetukseen.
– Kun puutarha alkaa kukoistaa, ihmiset tulevat kyselemään, mitä puuhaamme. Silloin käytämme tilaisuuden hyväksi ja juttelemme heidän kanssaan, tunnistamme yhdessä kasveja ja innostamme heitä mukaan oppimaan. Se herättää ihmisten uteliaisuuden.
Aikuiset oppivat käytännön työssä
Ulrica Taylorin oma puutarha Veikkaalassa on siis osa Mustasaaren koulupuutarhahanketta. Puutarhan toiminta keskittyy aikuisten oppimiseen, ja se tekee yhteistyötä muun muassa Yrkesakademin-ammattioppilaitoksen kanssa. Puutarhuriksi ja kokiksi opiskelevat harjoittelijat istuttavat ja korjaavat satoa ja joskus valmistavat ruokaa itse poimimistaan tuotteista.
Satoa myydään myös Jokipuodissa, ja kahvila antaa nuorille kesätyömahdollisuuksia. Taylor korostaa, että tärkeää ei ole taloudellinen voitto vaan itse oppimisympäristö.
– Kun nuoret pääsevät näkemään koko prosessin alusta loppuun, he todella oppivat. Kasvisten myynti kesäkahvilassa on kiinnostavampaa, kun on itse osallistunut niiden kasvattamiseen.
Taylorin mukaan vastaanotto on ollut erittäin myönteinen.
– Tällaiselle on selvästi kysyntää ja tarvetta, eikä meidän ole tarvinnut lainkaan mainostaa palveluitamme vaan meihin otetaan yhteyttä. Ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan lisää.
Pakolaiset löytävät yhteisön
Jokikylien kyläyhdistys toteuttaa Taylorin viljelyksillä hankkeen, jossa kokeillaan konseptia nimeltä ”Viljelyä lapsiperheille Veikkaalassa”. Siihen sisältyy kuukausittaisia tapaamisia yhteisviljelmillä, jonne kokoontuu paikallisia perheitä, pakolaisia ja uteliaita naapureita.
– Rakennetaan viljelylaatikoita, juodaan kahvia ja jutellaan elämästä. Pakolaisilla on usein paljon viljelyyn liittyvää osaamista. He ovat viljelleet kasveja kotimaissaan ja tuntevat tarkkaan oikeat rivietäisyydet ja viljelytekniikat. Pakolaisten ohjaaja kertoi minulle, että he ovat hyvin iloisia tästä tilaisuudesta. Täällä heille tarjoutuu luonteva tapa viettää aikaa seudun asukkaiden kanssa.
Tulokkaiden aloitteesta on kokeiltu myös uusia viljelykasveja, kuten kalebassia. Se on kellon muotoinen kurpitsa, jota Ulrican äiti viljeli pelkästään koristeeksi.
– Pakolaiset kertoivat, että heillä oli tapana keittää kalebasseja. Hankimme sen siemeniä ja nyt odotamme innokkaasti tuloksia.
Lisäksi puutarhassa tarjotaan elämäntaitoihin liittyvää toimintaa nuorille, joilla on erilaisia haasteita, ja he saavat myös opetella viljelyä. Tänäkin kesänä kaksi nuorta tulee useaksi viikoksi kesätöihin Ulrica Taylorin palvelukseen.
”Viljelyä Ulrican kanssa” on toinen konsepti, jossa Taylor kutsuu kaikki kiinnostuneet auttamaan, ja samalla he saavat lisätietoa hänen viljelymetodeistaan.
Siemenkirjasto – varautumisen ja sivistyksen puolesta
Yksi pidetyimmistä NLL-verkoston kautta tulleista ideoista on Suomen ensimmäinen siemenkirjasto. Se on toteutettu yhteistyössä kunnankirjaston kanssa. Asukkaat saavat lainata korkeintaan viisi siemenpussia, ja heitä kehotetaan tuomaan takaisin sama määrä.
– Kun kuulin, että Ruotsissa oli toteutettu tämäntyyppinen hanke, ajattelin, että meidänkin pitää kokeilla. Tänä vuonna pusseja on ollut liikkeellä jo yli tuhat. Nyt kaikki pussit on jaettu – chiliä, ruiskaunokkia, tomaattia ja yrttejä. Ihmiset palauttavat ja vaihtavat pusseja ja innostuvat kokeilemaan, Ulrica Taylor sanoo.
Hanke tukee sekä sivistystä että varautumista. Taylor nostaa esiin, että on hyvä pystyä viljelemään ilman riippuvuutta ostosiemenistä. Se lisää omavaraisuutta ja turvallisuutta. Lisäksi kiinnostus viljelyä kohtaan kasvaa etenkin uusissa ihmisryhmissä.
Oppimista yhdessä tekemällä
Ulrica Taylor on osallistunut myös Mustasaaren ilmastostrategian laatimiseen. Hänen mukaansa on tärkeää, että kunta tekee kestävyysasioissa sektorirajat ylittävää yhteistyötä.
Pulppuilevasta innostaan huolimatta Ulrica Taylor on hiukan huolissaan. Suomen hallituksen ammattikoulutusleikkaukset iskevät Yrkesakademin-ammattioppilaitokseen, jonka kanssa hänellä on ollut hyvä yhteistyö. Puutarha-alan koulutus lakkautetaan.
– Aamulla kävin tosi kiinnostavia keskusteluja parin heidän harjoittelijansa kanssa. On todella harmi, että koulutus lakkautetaan ja toimiva yhteistyö loppuu.
Ulrica Taylorin työ Mustasaaressa osoittaa, mitä saadaan aikaan, kun pedagogiikka, kestävä kehitys ja käytännön yhteistoiminta pääsevät yhdistymään.
– Paras tapa oppia kestävästä kehityksestä on toteuttaa sitä yhdessä. Kokoontua kasvimaalle ja puhua siitä, mitä maasta löytyy. Silloin ihmisessä tosiaan tapahtuu jotain.
Ja kenties juuri noina hetkinä – multapaakkujen, naurun ja versovien taimien keskellä – istutetaan tulevaisuus.
Ulrica Taylorin oppivien puutarhojen filosofia
- Oppiva puutarha on paikka, joka tarjoaa puitteet yhteisille löydöille, käytännön töille ja luovalle toiminnalle viljelyn parissa.
- Yhdessä viljeleminen luo jatkuvasti luontevia tilaisuuksia uuden oppimiseen kokemusten ja yhteistyön kautta.
- Niin lasten kuin aikuisten suhtautuminen ruokaan muuttuu, kun he pääsevät osallistumaan koko prosessiin kylvöstä sadonkorjuuseen ja ruuanvalmistukseen. Ruoka maistuu paremmalta ja sitä arvostetaan enemmän, ja kunnioitus ja ymmärrys ruuantuottajia kohtaan lisääntyy.
