Kokonaisuudessaan työvoimapula on helpottanut jonkin verran vuoteen 2022 verrattuna. Analyysit kuitenkin osoittavat, että monissa keskeisissä ammateissa on edelleen huomattavia työvoimahaasteita.
Ammattikoulutetuista ja korkeakoulutetuista eniten pulaa
Norjan työ- ja hyvinvointiviranomaisen vuotuisen työnantajatutkimuksen tulokset antavat melko täsmällistä tietoa siitä, millaista koulutusta työnantajat ovat hakijoilta halunneet niissä tapauksissa, joissa paikka on jäänyt täyttämättä. Suurin pula on työntekijöistä, joilla on tutkinto suoritettuna:
- Noin 40 % työvoimapulasta kohdistuu ammatillisen perustutkinnon suorittaneisiin
- 6 % kohdistuu toisen asteen jälkeisen ammattikoulutuksen suorittaneisiin
- 39 % kohdistuu korkeakoulutusta edellyttäviin ammatteihin
- 13 % kohdistuu töihin, joissa ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia tai joiden vaatimuksena on peruskoulututkinto.
Tohtorin tutkintoa edellyttävät työpaikat muodostavat alle yhden prosentin täyttämättä jääneiden paikkojen kokonaismäärästä, ja niitä on lähinnä luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla.
Ammattikoulutusta edellyttävien työpaikkojen osalta pulaa on erityisesti näistä ammattiryhmistä:
- lähihoitajat
- sähköasentajat
- kokit
- hitsaajat
- raskaskalustomekaanikot ja koneenasentajat.
Korkeakoulutusta edellyttävissä ammateissa pulaa on edelleen erityisesti näistä:
- sairaanhoitajat ja erikoissairaanhoitajat
- erikoislääkärit
- peruskoulunopettajat.
Tulokset osoittavat, kuinka tärkeitä sekä ammattikoulutus että korkeakoulutus ovat tulevaisuuden osaamistarpeiden kattamisessa.
Vaikuttamassa samanaikaisesti useita pitkäaikaisia tekijöitä
Raportissa tuodaan esiin, että työvoimapula harvoin johtuu vain yhdestä tekijästä. Siihen vaikuttavat sekä suhdannevaihtelu että pysyvämmät rakennemuutokset.
Pandemian jälkeen monissa OECD-maissa on koettu työmarkkinoiden kireyttä, jossa korkea työvoiman kysyntä yhdistyy talouden rakennemuutoksiin.
Samaan aikaan työmarkkinoihin vaikuttavat useat suuret yhteiskunnalliset trendit, kuten:
- väestön ikääntyminen
- digitalisaatio ja teknologian kehitys
- vihreä siirtymä
- geopoliittinen epävarmuus
- tekoälyn lisääntynyt käyttö.
Useat samanaikaiset megatrendit voivat voimistaa toisiaan ja pahentaa työvoimapulaa ja osaamisen kohtaanto-ongelmia.
Ikääntyvä väestö lisää sote-sektorin työvoimatarvetta
Yksi tärkeimmistä työvoiman kysyntää lisäävistä tekijöistä on väestökehitys. Ikääntyvä väestö lisää hoito- ja hoivapalvelujen tarvetta ja näin ollen myös pätevän työvoiman kysyntää.
Tästä herää kysymys, kuinka kestäviä tämänhetkiset työvoima- ja koulutusjärjestelmät pidemmän päälle ovat. Tutkimus osoittaa, että sekä koulutusjärjestelmien että työmarkkinasäätelyn kyky sopeutua nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin on usein riittämätön.
Paremmasta kohtaannosta apua työvoimapulaan
Työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden työllistäminen voi vähentää työvoimapulaa merkittävästi.
Kohtaannolla tarkoitetaan sitä, miten hyvin työnantajien osaamistarpeet ja työttömien tai työelämän ulkopuolella olevien osaaminen vastaavat toisiaan. Kohtaannon tehokkuuteen vaikuttavat sekä suhdanteet että institutionaaliset tekijät kuten säätely, työmarkkinatoimet ja tulonsiirrot.
Kohtaanto toteutuu parhaiten, kun työnhakijoilla on tarvittavaa osaamista, sekä silloin, kun he ovat joustavia työpaikan sijainnin ja työtehtävän suhteen.
Samaan aikaan raportissa huomautetaan, ettei näiden mekanismien käytännön toimivuudesta ole juurikaan saatavilla norjalaista tutkimusta. Niinpä vaikuttavien toimenpiteiden kehittämiseksi voisi tärkeää hankkia lisää tietoa kohtaantoa edistävistä ja haittaavista tekijöistä.
Uusia tapoja mitata työvoimapulaa
Kansainväliset toimijat, kuten Cedefop ja OECD, kehittävät enenevässä määrin luokitusmenetelmiä, joissa työvoimapula luokitellaan sen taustasyiden mukaan.
Näissä menetelmissä erotellaan esimerkiksi:
- pula, joka johtuu pätevän työvoiman rajallisesta saatavuudesta
- pula, joka johtuu ennenaikaisesta poistumasta tai työvoiman pienenemisestä
- rekrytointiongelmat, joiden syynä on heikko kohtaanto tai muut työmarkkinaolosuhteet.
Lisäksi niissä erotellaan toisistaan pysyvämpi, rakenteellinen työvoimapula ja suhdannesidonnainen työvoimapula, joka vaihtelee talouden aktiivisuuden mukaan.
Tämäntyyppiset analyysit voivat tehdä osaamistarpeita koskevasta tiedosta helpommin lähestyttävää ja helpottaa sen käyttöä poliittisessa päätöksenteossa. Toisaalta tällaiset luokittelut edellyttävät vahvaa ymmärrystä analytiikasta, jotta vältetään monimutkaisten haasteiden selittäminen liian pelkistetysti.
Alueelliset erot selviä
Raportti osoittaa myös, että työmarkkinoissa on huomattavia alueellisia eroja. Täyttämättä jääneiden työpaikkojen määrä on suurin Vestlandin ja Rogalandin lääneissä sekä Oslossa. Samaan aikaan työmarkkinatilanne on kireimmillään maan pohjoisimmissa lääneissä, Nordlandin läänissä ja Tromssan ja Finnmarkin läänissä, missä pätevien työnhakijoiden saatavuus on erityisen heikko. Analyysien mukaan eri alueilla on erilaisia haasteita: Østlandetin alueella työnhakijoita on paikoitellen melko paljon, mutta heidän osaamisensa ei aina vastaa työnantajien tarpeita, kun taas Pohjois-Norjassa on enemmän suoranaista pulaa työvoimasta.
Linkki koko raporttiin: Rekrutteringsutfordringer og mangel på arbeidskraft | HK-dir
